I ♥ U

Minä rakastan. En mitään ja kaikkea. Sitä että ylipäätänsä osaan rakastaa.

Ilo ja suru ovat tunteita, joita varmasti kaikki joskus kokevat. Rakkaus ei ole niin yksinkertaista. Uskon että kaikki voivat rakastaa jos oikein haluavat. Ja kyllä sitäkin voi opetella, aivan kuten kaikkea muutakin. 

Rakkautta on paljon erilaista. On eri asia rakastaa ja olla rakastunut.Ystäviä ja perhettä ja lemmikkejä ja verhoja ja faneja (ja kynsilakkoja) rakastetaan. Se on pitämistä jostakin, vain hieman enemmän. 

Mutta sitten, olla rakastunut, be in love. Se on sitä mitä tunnetaan toista ihmistä kohtaan, yhtä ihmistä. Ja se tunne on paljon muita suurempi, sillä on eniten merkitystä. Olen aina miettinyt, miten se määritellään, ja kaverini kanssa pääsinkin melko hyvään lopputulokseen "olet rakastunut häneen, jos et voisi kuvitella elämää ilman häntä, itseäsi jonkun toisen kanssa." 

Uskon myös, että ihminen voi rakastua elämänsä aikana vain muutaman kerran. Uskon myös Siihen Oikeaan. 

Ja koska olen runotyttö, pidän traagisista rakkaustarinoista. Uskon etten koskaan voisi rakastaa ihmistä joka rakastaa minua. Tuntuu nimittäin liian pelottavalta antaa sydän toisen sydäntä vastaan, sillä hän voi aina murskata sen ja ottaa omansa takaisin. Yksipuolisessa rakkaudessa toinen ei koskaan edes ota sydäntä vastaan (takeita ei toki ole etteikö se voisi vahingoittua kuljetuksessa.)

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa. Ehkä.