torstai 28. heinäkuuta 2011

Hyvä, parempi, paras

Maailma on täynnä vertailua. Koulussa vertaillaan ensin sitä, kuka on lukenut kokeeseen eniten, ja sitten sitä kuka saa parhaimman numeron. Parhaan todistuksen saaja ilmoitetaan yleisesti, ja kaikki opettajat ovat häneen tyytyväisiä.

Sitten on se, joka pystyy juoksemaan nopeimmin, joka pystyy nostamaan eniten painoa, joka on laihin tai lihavin. Ja sitten on tietenkin myös ne ominaisuudet, joihin ei ole yhtä ainoaa totuutta. Kaunein, kiltein, hauskin, ilkein, nörtein... Ominaisuuksia on rajattomasti, niitä keksitään lisää tilanteen mukaan. On täysin olosuhteista riippuvaista, kenet näihin lokeroihin voi sijoittaaa. Miksi sillä silti on niin paljon merkitystä?

Minä olen aina halunnut olla paras. Olen aina halunnut että minua pidetään parhaana laulajana (vaikken ole koskaan ollut edes lähellä sitä), parhaana kirjoittajana, parhaana näyttelijänä. Olen halunnut olla kaikkien paras ystävä, jopa sellaisten joista en itse yhtään pidä. Ja kun olen tavoitellut parhaan asemaa, olen pettynyt useammin kuin kerran. Aina huomannut, että joku toinen on hieman parempi. Ja se on tuntunut pahalta.

Vihdoin olen alkanut ottaa huomioon mahdollisuuden, että ehkä se ei oikeasti olekaan niin vakavaa. Minä olen itse tehnyt siitä niin tärkeää. Lopulta onkin oikeasti tärkeintä se, että olen tyytyväinen itseeni, ja nautin siitä mitä teen. Koska kukaan ei koskaan voi olla paras.

Hyvä on sittenkin ihan tarpeeksi.

2 kommenttia:

  1. Aww, hyvä kuulla että olet sitä mieltä :) Aina voi yrittää itseään parantaa ja kehittyä, mutta tärkeintä olla tyytyväinen siihen mitä on jo, eikö? :)

    VastaaPoista
  2. Sinä olet aina hyvä, ja vielä löytyy se, jolle olet kaikessa paras. Ja olethan sinä minullekin erinomainen. ♥

    VastaaPoista