Aloin miettiä asioita hieman normaalia syvempää. Nimittäin sitä, että onko ihminen iloisempi kun hän ei tiedä mitään huonosti menevistä asioista.
Kuinka usein erilaisissa TV- sarjoissa seurustelukumppani sanookaan toiselle: "Minä haluan tietää, jos olet pettänyt minua"? Melko usein. Ja sitten kun hän saa tietää, hän toivoo ettei olisi koskaan kysynytkään.
Koska se on kaikista helpointa. On helpointa teeskennellä, että maailmassa ei tapahdu pahoja asioita. Oikeastaan minä haluaisin mielelläni elää niin, että huonoista asioista ei kerrota minulle. Jos minusta esimerkiksi puhutaan pahaa selkäni takana, minun ei tarvitse tietää sitä. Se vain pahoittaa mielen ja saa kaiken tuntumaan kamalalta. Totta kai haluan tietää, jos minussa on jotain, mitä voin itse korjata, mutta ilman rakentavaa palautetta en halua kuulla huonoista puolistani.
Ajattelutapani kuulostaa varmaan jollakin tapaa lapsenomaiselta, mutta mitä sitten? Jos voin luoda itselleni suojakilven pahaa vastaan, miksi en tekisi sitä?
Totta kai tuntuu pahalta kuulla joskus myöhemmin, että ei aiemmin ole kuullut jotakin tärkeää. Mutta jos ei koskaan saa tietää, silloin ei voi myöskään koskaan kärsiä. Se, mitä ei tiedä, ei voi myöskään satuttaa. Yleensä minä pudistelen päätäni kuullessani tuon lauseen. Mutta vasta nyt tajusin, että se on aivan totta.
Mitä mieltä olet? Haluatko mieluummin kuulla asioista, jotka varmasti tulevat satuttamaan sinua, vai elää tietämättömyydessä?
Minä arvostan rehellisyyttä yli kaiken. Jos minusta puhutaan pahaa, haluan kuulla sen päin naamaa, koska voin siten puolustautua.
VastaaPoistaEhkä valhe tuntuu turvalliselta, mutta niillä on taipumus kohdata loppunsa, ja sen jälkeen pudotus on entistä suurempi. Ehkä minä olen kyyninen, mutta minä tahdon rehellisyyden, ihmissuhteissani ja missä tahansa muussa.
- Gua
Niin, käytännössä se on juuri noin. Mutta teoriassa olisi paljon helpompaa uskoa valheita.
VastaaPoistaAina välillä olen mieluummin tietämätön kuin tiedän liikaa.