Ensimmäinen

Se tunne, kun katset ohjelappusta tai jotain runkoa siitä, mitä sinun pitäisi tehdä. Kynä kädessä, kone sylissä tai pitkä matka edessä.

Kuinka vaikeaa sen ensimmäisen askeleen ottaminen onkaan. Eikö olisikin vain helpompaa olla ottamatta sitä, jäädä elämään elämää, joka on ihan hyvä sellaisenaan.

Kokeiden ja muiden koulujuttujen tekeminen on aivan oma lukunsa, ne kun sattuvat olemaan pakollisia. Mutta kaikki muut hommat, ne ovat ylimääräisiä. Ja voivat silti tehdä elämästämme niin paljon parempaa, jos osaamme tehdä ne oikein, oikeista syistä.

Kuten tämän blogin perustaminen. Loin pohjan jo jonkin aikaa sitten, koska ajattelin, että haluan saada ajatuksiani ylös, niin että joku muu saisi tietää niistä. Mutta sitten minuun iski kriittisyys. Mikään, millä yritin blogiani aloittaa, ei tuntunut tarpeeksi hyvältä.

Tänään päätin, että blogin kirjoittaminen saa alkaa. Kun pääsen kunnolla alkuun, kirjoittaminen helpottuu. Niin kuin aina.

~ Rins