Toki sitä aina joka paikassa toistetaan, kuinka elämä ei ole helppoa, vaan erittäin vaikeaa. Joka päivä uutisissa näytetään pätkiä ihmisistä, jotka jollain tavalla kärsivät. Tässä postauksessa en puhu kuitenkaan heistä, sillä minulle tulisi kamalan tekopyhä olo. Tiedän, etten koskaan voi tietää miltä heistä tuntuu. Siksi puhun tavallisesta elämästä ja unelmista, jotka ovat hieman liian kaukana jotta niihin todella pääsisi käsiksi. Tai liian lähellä jotta voisimme ymmärtää niiden arvon.
Oikeastaan olen vahvasti sitä mieltä, että suurinta osaa unelmista ei ole tarkoitettu toteutumaan. Ainakaan kaikista suurimpia unelmia. Mutta silti ihmiset tavoittelevat niitä, vaikka ovat melkein varmoja etteivät koskaan tule saavuttamaan tavoitteitansa, ja pettyvät useita kertoja. Tai ehkä he eivät ajattele mahdollisuutta pettymiseen. Se tekisi maailmasta niin synkän paikan.
Minulle ei ole koskaan selvinnyt, olenko yksi heistä. Olen kuitenkin pessimisti, joka ei pysty uskomaan siihen, että asiat kääntyvät lopulta parhain päin. Enemmänkin ajattelen että mitä hyvää ikinä tapahtuukin, siitä löytyy aina paljon pahaa, joka tekee hyvästä arvotonta. Mutta toisaalta, uskon kuitenkin tosirakkauteen, ja rakkauteen ensisilmäyksellä. Se on niin mahdotonta, että minun on pakko uskoa. Enkä oikeastaan voi koskaan pettyä. Kuka tietää, jos tosirakkaus todella kuuluu löytää, se löytyy, vaikka sitten viimeisen elinvuoden aikana.
Tähän päivään asti uskoin myös siihen, että jos löytää rakkauden, se kestää ikuisesti, eikä sen tielle voi tulla mikään. Naureskelin yhteiskuntaopintunneilla, kun puhuttiin avioliiton vaikeuksista. Olin aivan varma, etten koskaan voisi riidellä rakastamani puolison kanssa, saati sitten eroaisi hänestä. Uskoin myös romanttisten kirjojen kuvaukseen täydellisestä elämästä.
Tänään tajusin, että osaan rakastaa vain haavekuvaa. Todellisuudessa rakkaus sisältää riitoja, vastoinkäymisiä ja ongelmia. Minä olen elänyt kohta 16 vuotta
uskoen unelmiin. Kuinka kauan menee, ennen kuin opin rakastamaan todellisuutta?
Tämä ei välttämättä ole kovin nopea juttu.
Ynh. Ihmissuhteet eivät koskaan ole helppoja, mutta täydellisenä sosiaalikädettömänä en mene sanomaan mitään sen enempää. Tsemppiä. Kyllä sinä siitä selviät, tai te selviätte.
VastaaPoistaMutta mitä tulee unelmiin, minä uskon että ei ole tarkoitusta, että on valintoja, että me rakennamme itse kohtalomme.
Minä uskon tarkoitukseen, vaikka pelkäänkin sen johdattavan minua harhaan. Mutta lopulta se ei haittaa mitään.
VastaaPoistaKiitos tsemppauksesta (: