maanantai 21. maaliskuuta 2011

Olen olemassa

Tänä aamuna pukeutuessani mummani syntymäpäiviä varten aloin tätä blogia varten, miten pystyisin kuvaamaan itseäni mahdollisimman hyvin. Mielessäni kävi se perinteinen lempiruoka, lempijuoma, lempiväri - listaus, jota pienenä käytettiin ystäväkirjoissa, mutta päädyin ajattelemaan, että se olisi liian helppoa.
Siksi mieleeni tulikin se, että olen aivan tajuton perfektionisti, jos kyseessä on minulle tärkeä asia. Koulujutut ovat asia erikseen.

Kun katson peiliin, näen melkein 16- vuotiaan tytön, joka on hieman liian lyhyt, ja jonka ulkonäössä tuntuu olevan aina jotain vikana. Milloin liian pienet silmät, milloin oudot jalat. Ja joka ei usko, kun kaverit sanovat, että hän on juuri hyvä sellaisenaan. Mutta kukapa uskoisi? Olemme lopulta itse kaikista kriittisimpiä kun kyse on meistä itsestämme.

Kun kännykkäni piippaa, luen nopeasti läpi kaverini lähettämän tekstiviestin, jossa minua pyydetään pihalle, ja joudun kieltäytymään. En ole oikeastaan vieläkään kovin varma, missä vaiheessa aloin viettää aikaa kavereiden kanssa. Joskus viikonloput menivät kokonaan kotona. Enkä ole vieläkään varma, onko pihalla hilluminen kovin hyvä asia.

Minä rakastan kirjoittamista. Tarinat, runot, päiväkirja... Se tulee luonnostaan, se on pakollista elämisen kannalta. Pidän tunteesta joka tulee, kun olen asiasta jotain mieltä, ja pystyn vielä perustelemaan mielipiteeni. Siksi tämä blogi. Kerron mielipiteitä asioista, jotka jostain syystä ovat saaneet mielenkiintoni. Ne ovat tosiaan vain minun mielessäni liikkuvia asioita, joista kenenkään ei pidä loukkaantua, koska en sano mitään ilkeyttäni.

Kiitos!

~ Rins

2 kommenttia:

  1. Me kaikki katselemme itseämme aina vähän liian kriittisesti. Salaisuus on jättää se kriittinen päänsisäinen ääni huomiotta. Ehkä minäkin joskus opin.

    VastaaPoista
  2. Ehkä me molemmat opitaan joku päivä (:

    VastaaPoista